Oliko tuo nyt hyvää yrittäjyyttä?

Oliko kituvalla ravintolalla varaa hankkia sadan taidekoululaisen halveksunta?

Palveluyrityksille on joskus vaikea välittää asiakaspalautetta. Tässä olisi kuitenkin yksi.

Tulokset näkyvät

B-luokkalaisia kavereiden silmin.

Realistisen piirtämisen kurssi on osoittautunut palkitsevaksi tavaksi aloittaa sarjakuvalinja.

Samaan aikaan yläkerrassa toisen vuoden opiskelija Mari sai illalla valmiiksi sadannen sivun sarjakuvaan, jonka hän aloitti kuluvan kuun puolella. Todettakoon ettei tämä ole hänen ennätyksensä, ja viikonlopun tauon jälkeen piirretään lisää.

Kyy kiurusta kesään

Riikka löysi kyykäärmeen (edesmenneen) ja sitä ryhdyttiin preparoimaan.

Tänään selvisi syksykauden opetussuunnitelma. Vierailijoina ainakin Hanneriina Moisseinen, Petteri Tikkanen ja Lassi Markus King. Essikin on nykyään vierailija, hm.

Vierailijoista puheenollen, Mikaelkin putkahti taas, mutta siitä ei saa kuvaa, se on niin häikäisevä että kuva ylivalottui. (Tai oon vain kade kun se istuu tuolla tyttöjen ympäröimänä.)

Täysillä liikkeelle

Ei saa kuvata, sanoo Mii. Voi anteeksi, lupaan parantaa tapani (hah!).

Käynnistysviikko on ohi, nyt ruvettiin tositoimiin. Aamulla vielä harjoiteltiin tuoretta sävellystä, joka kertoo ravusta, ja jonka esitykseen hankitaan a cappella -kuoro ja taljajousisektio, sitten alkoi havainnostapiirtämisen kurssi B- ja G-luokalle sekä anatomiaa A-luokkalaisille.

Iltapäivällä idylli tuhoutui, sillä Separit saapuivat: Petra, Elli ja lopulta myös Saltsu. Nuo pitelemättömät taiteilijapäästöt lepattelivat elon höökivässä ilmavirrassa kummallisesti takaisin Liminkaan. Ääh, niin kuin jääpuikko perseeessä, ei malttais luopua kun on kerran tottunu <3.

Osallistukaas ny

Täsä olis tämmöne Varusmieslehden sarjakuvakilpailu.

Tytöt, kun osallistutte, kannattanee käyttää salanimeä.

G-piste

Tuossa parvekkeettoman oven ja ikkunan kohdalla on sarjakuvalinjan etäpesäke, entinen kirjasto, entinen paspistushuone.

Sarjakuvalinjan peruskurssille tuli pikkuse enempi porukkaa kuin mahtui kahteen luokkaan. Niinpä piti hivuttautua valtaamaan grafiikan taloa, koulun entistä päärakennusta. Sinne perustettiin uusi sarjakuvalinjan luokka, jonka Tiina Molander risti G-pisteeksi.

Aloitusviikko on ohi, ja katseltiin tänä aamuna ensimmäiset sarjakuvat. Tai ei ehditty ihan kaikkia, maanantaina jatketaan. Jukka henkäili tyytyväisenä: mielenkiintoisia osaajia...

Viikon kohokohta

Ekan sarjiksen aihe: missä tilanteessa olen 15 vuoden päästä jos kaikki menee niin kuin toivoisin.
Tekijä: Nimestä Ei Saa Selvää Mutta Veikkaan Jasminia

Tänään oli Oulun Taiteiden yö, mutta jäin himaan lueskelemaan sarjakuvalinjan ensimmäisiä sarjakuvia.

Oulussa lienee ollut sateesta huolimatta menestyksekäs kulttuuripläjäys, mutta kyllä piisaa naureskelemista mullakin - käynnistynyt sarjislinja on kuin onkin huippusakkia. Hah. Heh. Peijjooni.

Parasta mihin juuri nyt pystyy

Ihmiset karttavat työlästä ja vaikeaa – paitsi pelatessaan! Peliä jauhetaan tuntikausia, päiviä. Vaikeusastetta kohotetaan.

Tuleva muusikko ostaa kitaran, alkaa kömpelösti tavoitella sointuja, ja illalla on sormet verillä. Seuraavana aamuna tuskasta huolimatta kitara on taas sylissä. Läheiset pilkkaavat ja kehoittavat kiusaantuneina lopettamaan. Silti monesta tulee huippukitaristi, jopa keskinkertainen.

Tehkää samalla asenteella sarjakuvia.

Sunnuntaina ensimmäiset

Ekana sarjislinjalaisena tuli Riikka. Sitte tais majoittua Iiro. Tuossa junassa saapui Salla. Kipinä-Mikko kävi merkitsemässä pöytänsä. Mari piirtää jo täysillä. No, Muurapa on ollut täällä koko ajan.

MikkoJ, JukkaK ja Keijjo, eli sarjakuva-avustajat ovat myös paikalla, joten sarjakuvanopiskeluvuosi on alkanut.

Maanantaihin

Impivaara odottaa.

Tänään oli suunnittelukokous. Sarjakuvalinjalle on tulossa puolensataa ihmistä muuttamaan elämänsä kerrontataiteelliseksi.

Eri puolilla Suomea pakataan.

Tännekin joku päässee

Ensimmäisen kerran vuonna 1979 järjestetty festivaali on kasvanut Suomen suurimmaksi ja merkittävimmäksi sarjakuva-alan tapahtumaksi.

Festivaaleilla nähdään paneeleja, tekijähaastatteluja ja performansseja, julkaistaan sarjakuvateoksia, jaetaan palkintoja, järjestetään kursseja ja seminaareja sekä pystytetään taidenäyttelyitä.

Tämän vuoden kunniavieraista Walthéry tunnetaan parhaiten Natasha-sarjakuvastaan, Delisleä pidetään sarjakuvareportaasin uudistajana, Nilsen edustaa englanninkielisen vaihtoehtosarjakuvan huippua ja Martin tom Dieck yhdistää töissään saksalaista ekspressionismia ja kokeellista sarjakuvaa. Marko Turunen juhlii kymmenvuotista uraansa sarjakuvataiteilijana.

Suomalaisista ja quebéciläisistä taiteilijoista koostuva ryhmä julkaisee sarjakuvaantologian ja kokoaa näyttelyn.

Festivaalien pääareenoja ovat G18-juhlasali sekä Kulttuuriareena Gloria. Tapahtumia järjestetään myös Helsingin Sarjakuvakeskuksessa, Kirjasto 10:ssa, Tikkurilan kirjastossa, Taideteollisessa Korkeakoulussa, Ranskan kulttuurikeskuksessa, Galleria Jangvassa, MUU-galleriassa sekä Black Door ravintolassa.

Festivaalien ulkoisen ilmeen on suunnitellut (aika etevä ja kiva) kuvataiteilija (Limingassakin opiskellut) Mari Ahokoivu.

Pätevää

Sarjakuvaopettaja Mikko Jylhä on monipuolinen heppu. Hän
- tekee ja opettaa animaatiota
- tekee ja opettaa sarjakuvaa
- harrastaa capoeiraa.



Se on oivallista, sillä sarjakuvantekijän pitää ymmärtää liike lihasmuistillaan ja liikkua itsekin - että jaksaa piirtää hengästymättä.