Ruotsin sarjakuvakeskus

Hän piirsi taskuromuuni pikku kuvan, merci beaucoup vaan.

Serieteket sijaitsee kulttuuritalossa Sergeltorin reunalla ja sitä vetää Kristiina Kolehmainen. Poikkea joskus, paikka aukeaa klo 11 ja on auki illallakin. Tänään vieraaksi tulee Wolinski.

Käkkäräpää Kata

Löytyipä Kemin sivuilta Vesa Kataiston ottama kuva meidän kospleijaajasta. Onk hää vähä epäluulosen olone?

Heikää nyt, murut

Muovailuvahasarjakuva ruuvilaatikossa, Outi Mentulalta, luulisin?

Tänään oli päättöjuhla. Eräs mukava tyär ei saanut syötyä kun sitä masensi lähteä pois. Ei ihme: edessä on kesä kassalla "Ja oliko boonuskorttia" -elämää. Ja sitte uuteen kouluun.

Bente lähetti 50 kiloa tavaraa postitse Norjaan. Hän ei tiedä minne päätyy itse. No, Elina menee reilaamaan/festareille/sinne missä on hauskaa ja Olli sivariin, kyllä ne selviytyy. Mutta Puppe ja Joonas astuvat inttiin. Huh.

Se mikä ei tapa, vahvistaa, viisastellaan - mutta mihin semmoista vahvuutta tarvitaan? Kengänpohjiin ja panssarivaunuihin vaan ei taiteentekijän sieluun. Nih.

Jossain joku narisee että "talikoikoot lantaa, pederastihipit" mutta sen henkilön sielu onkin parantumattomasti vammatunut taiteen puutteesta.

Ja Ville

Pekko ei tunne oloaan yhtä vaivautuneeksi Ankkalinnan nurmikolla kuin totinen mies.

Ville Ranta sai Lempi grand prix'n!

Rami, sut on opetettu!

Heikki Porkola julistaa voittajan.

Meijjän Rami Selin voitti Kemin sprinttistrippikilpailun, ja on muutenki hyvä jätkä!

Kemissä

Ope viruu hotellivuoteella ja tuijottaa euroviisuja - ilman ääntä tietysti! Lapset elää täyttä elämää tuolla jossain. En halua tietää!

Hienon mangapajan he järjestivät. Lehtiä ei ole tullut monta.

Mitähän päätoimittaja ja toimitussihteeri tarkoittivat lähtemällä kesken pois ja kuka katsoo että luvatut työt hoidetaan, vastahan ne alkoi? Kukaan ei raportoi lauantaibileitä.

Se siitä sitten

Vahvasti panostettu lastensarjakuvajulkaisu ei ehtinyt ajoissa painosta. Yksi opettaja oli palkattuna ohjaamaan sen tuottamista, mutta menipä hukkaan, kun Kemissä sitä ei voi esitellä, ja sen jälkeen koulu on loppu ja asianosaiset katoavat maailmalle. Sama kai se. Kun ei välitä, ei harmita. Kun ei harmita, ei ole paineita yrittää vastaisuudessakaan mitään.

Aamulla pitäisi lähteä Kemiin ja saada siellä jotain aikaan. Tai tuskin kannattaa.

Mitenkähän Kaskiset aikoo saapua? Ohessa kaskislaisuutta.

Ilmoitus

Universitas Chydenius -lehti etsii sarjakuvapiirtäjää kilpailulla.
Julkaisutilaa poikittaisen A5:n verran mutta muoto vapaa, värillinen, resoluutio esim. 300, aiheen pitää liittyä Chydenius-instituutin toimintaan (Kokkolan yliopistokeskus). Voittajalle 150€.
Lähetä 15.6. mennessä pdf:nä paivi.vuorio@chydenius.fi.

Kuva ei liity ilmoitukseen mutta eipä sitä toisaalta näykään.

Kemi koittaa

Materiaksi kutsutulla todellisuudella ja sen vastakohdalla on ääret; mutta sarjakuvalinjan opettajan typeryydellä ei ole ääriä.

Jos puhelimessasi on äänitystoiminto, äänitä kaikki neuvottelut.

Etsitään sarjakuvalinjan bloginpäivittäjää.
Vast. täm. blog. kontt.

Kuva: Janne Luokkasen näkemys riemuidiootista

P.S. Aika hurjaa kuinka paljon ihmiset uhraavat aikaa pelaamiseen ja vanhojen tv-sarjojen tuntikausien tuijottamiseen, vaikka joka minuutti on pois mahdollisuudesta valmentautua hengissäpysymiseen lähitulevaisuudessa. Jotkut muut opiskelevat tämänkin ajan, ja tulevat osaamaan paremmin kuin nämä - ja saamaan jonkin sortin toimeentulon. Haluaako nämä älykääpiöt todella avuttomiksi viihdenarkkareiksi?

Vaikutu, kamu

Joku lukija liittää sarjakuvalinjan blogin yleiseen mediakulttuuriin ja arvelee että täällä pyritään hätkähdyttämään kypsymätöntä yleisöä halpahintaisin keinoin.

Paskat. Ajattelin joskus, että kun täällä vietetään rikasta, epävieraantunutta elämää, sitä kestää välittää muillekin, vaikka sitten vain mun omien silmälasien läpi katteltuna.

Mutta kun mun silmälasit näyttää väärin, eikä Instrumentarium kykene toimittamaan semmoisia joilla näkee fiksummin, heitän blogin pois. Kirjoitelkoon joku joka osaa paremmin.

Kuvataidelinjan arkiaherrus pyrkii tuottamaan raikasta, leppoisaa keväistä kuvataidetta. Kunhan eivät puritantat oikaisisi kansanopiston halki ja shokeeraantuisi.

Harvat opiskelijat

Vampyyriaiheinen seinäteos.

Missähän useimmat opiskelijat olivat? Heidi oli tehnyt koko yön lastensarjista mutta jaksoi autella Yrjö-näyttelyn purkamisessa, kuten pari muutakin ihmistä. Teemme vielä yhden "matkanäyttelyn".

Kikru lähtee huomenna edistämään lastensarjista SwecoPiciin.

Aurinko portti eikä vieläkään näkynyt hyttysiä. Moni pelasi korttia pihalla. Illemmalla pelasivat roolipelejä.

Jotkut tekivät töitä ja saavat hyvän todistuksen jolla pääsee jatkamaan opintoja upeisiin korkeakouluihin ja tekemään sarjakuvia fantastisiin sarjakuvakustantamoihin. Ihan tosi.

Lahti, valmistaudu ottamaan vastaan uuden aallon sarjakuvaopiskelijoita.

Viikonloppua

Kesä tuli. Nyt on se kesä jolloin ei ole liian kuuma. Hyttyset eivät syö ja ilma on raikasta, maalta tuoksuvaa.

Kunnan miehet kävelevät joen vartta ja merkitsevät puut punaisella nauhalla. Se tarkoittaa että puut kaadetaan.

Joen penkereillä on muutama kuollut, lehdetön puu joka on vaarassa kaatua tielle. Miehet merkitsevät myös terveet puut. He tietävät paremmin.

Myrsky kaataa jäljelle jätetyt suojattomat puut - jotka ovat malttaneet katsella elämää enemmän kuin kunnan miehet.

Virva ei oikein kelpuuta tuota kuvaa minkä hän piirsi Jannesta. Nyt sitä on käsitelty CorelDrawlla, mutta ei se alunperinkään ollut kovin suttuinen. Siinä on rauhaa.

Runoa ja alkoholijuomia

Otso esiintyi selin yleisöön mikä vaikeutti huomattavasti sanojen seuraamista.

Kikrulla ei ole ollut ongelmatonta koota lastensarjakuva-albumia. Sarjiksia joudutaan karsimaan kun sivuja on käytettävissä 48. Ottaa syrämest semmoinen.

Illalla moni sarjislainen osallistui kirjoittajalinjan pitoihin joissa Elinan ja Otson yhtye Alghoi Khorkhoi.

Tarvitaankohan me tämmöstä Kemin festareilla?

Taustana liminkalaismaisema. Olis niinku päätoimittaja Outille suunniteltu...

Ptj Uusitalo kuvaili 7 veljestämme näin:
"Mangatyyliä oli käytetty yllättävän vähän, ja geneeristä sellaista ilahduttavan vähän. Vaikuttaa siltä, että oma tyyli on löytymässä useimmilla tekijöistä - etenkin Virva Puontilla (Puonnilla?), Miisa Lopperilla ja Maura Mannisella. Petri Fillsin ja etenkin Laura Tuliman hahmodesigneissä haiskahti ajoittain liiallinen Ken Akamatsu, mutta muuten tulkinnat ovat varsin hilpeyttä herättäviä. Outi Mentula ja Kata Seppänen ovat selvästi matkalla ylöspäin sekä kerronnallisesti että graafisesti.

Samoin ilahdusta herätti yhdentekevien suttujen vähäinen määrä. Limingassa niitä kasvaa, kukkasia."

Pelihullut, käykää täällä ja kokeilkaa mäkkäri-peliä tai sukupuolinen poikkeavuus -peliä:
http://www.molleindustria.org/home-eng.php#

Kemin näyttely

Kävimme sommittelemassa Kemin pääkirjastoon sarjakuvan opiskelemista esittelevän näyttelyn

LIMINGAN TAIDEKOULUN
SARJAKUVALINJAN
OPIT

Miisa ja HeidiM hoitivat hommat. Minä en. Esimerkiksi Ville Rannan osuus puuttuu. Olisi pitänyt muistaa pyytää tulostusresoluutioista materiaalia Sarjakuvakoulusta.

Näyttelyluettelo:

Limingan Taidekoulu aloitti Suomessa kokovuotisen sarjakuvaopetuksen vuonna 2000. Tänä kouluvuonna sarjakuvalinjalla opiskelee viitisenkymmentä 16 – 20 –vuotiasta nuorta.
Näyttelymme kuvaa
- sarjakuvan opiskelua
- lopputyötä eli Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen sarjakuvittamista sekä
- sarjakuvalinjalaisten omia käsityksiä siitä mitä ovat vuoden kulussa oppineet

Näyttelyn kuvat:
- yläpuolella Keijo Ahlqvistin katsaus sarjakuvan esihistoriaan
- Anssi Kokkonen: Käsikirjoittamisesta
- Rami Selin: Miksi nysväisit?
- alapuolella Olli Hietala: Aloita alkeista
- Henri ’Puppe’ Tervapuro: Ei siihen kauan tarvitse tuhrata
- narusta roikkuvat pienlehdet: Joonas Kainulaisen Ruoska-yhtyettä esittelevä sarjakuva ja Outi Mentulan filosofinen pohdiskelu Tien tekijät
- Virva Puonti: Opetuksen pelottavuudesta
- Jukka Palokangas: Markkinoinnista
- välinenäyte: mangapaperia ja g-terä
- Lauramaija Rantala: Välineiden ominaisuuksista
- ylärivi Heidi Makkonen ja Mira Maijala: kuvaus Veera Tyhtilän viihdekäsikirjoittamisen kurssilta
- alarivi Miisa Lopperi: Lohikäärmetutoriaalia
- yläpuolella Heidi Makkosen käsitutkielmia
- alapuolella Keijo Ahlqvist: Ota mallia

7 veljestä on mustavalkoinen julkaisu, mutta myöhemmin sarjakuvavärityksen opettajamme Anna ’Kikru’ Karjula pyysi opiskelijoita värittämään osuutensa. Tässä näytteitä, jotka osoittavat että joihinkin tyyleihin väri tuo lisää, joitain se heikentää. Vertaa selailtavaksi asetettuun kirjaan.
- Bente Larsen (Norja)
- Janne Luokkanen
- Elisa Paavola
- Paula Kluukeri
- Mira Maijala
- Maura Manninen
- Kaskinen (Iida Kukkonen ja Anu Isohella)

- Heidi Seppänen työskentelee Photoshop CS2- ja Painter9-ohjelmilla. Kolmen kuvan sarjassa näemme kuinka hän merkitsee luonnoskirjaansa nopeasti mielikuvansa sivun rakenteesta, alkaa etsiä kuvia kohtaukseen ja valitsee lopullisen sivun sisällön sekä viimeistelee sen. Hänen töitään näet sivulla ~karppi.deviantart.com.
- Jarmo Rantalainen: Kuinka opin pysyttelemään kämpillä
- Hanna-Kaisa Miettinen: Toisilta oppimisesta
- Elisa Paavola: Opin Limingassa ruuanlaittoa
- Laura Tulima: Mitä opin Limingassa välttelemään
- ylhäällä Keijo Ahlqvist: Miten polkupyörää opetellaan ajamaan

Rentoutuminen kuuluu taiteeseen muttei sarjakuvaan

Naapurin takapihalla on viihtyisää ja iloista. Myös työväenlauluja kuultiin.

Tässä vappuaattokuvassa esiintyy vain yksi sarjakuvalinjalainen, tai ei oikeastaan, sillä hänkin siirtyi loppukevääksi kuvataiteisiin. Entä missä ovat sarjakuvalinjalaiset?

Kahdeksan heistä oli tuohon aikaan Impivaarassa piirtämässä ja värittämässä sillä Kikru oli asettanut lastensarjakuvan dedlainiksi tiistaiaamun. Tänä aamuna HeidiS istui yhä työskentelemässä. Hän on siis omistautunein valitsemalleen tielle.