Jaa kuinka

Niilo. Anne kutsuu Niilo Pieliseksi.

Niin käytiin Tampere Kuplii -sarjisfestareilla, 12 tuntia istuimme bussissa nähdäksemme vanhan kirjastotalon pienlehtitorina. Ei valittamista, paljon kivoja tuttuja.

Joiku valitti, ettei minuun voi luottaa kun viime viikolla ei ollutkaan tekstausta vaikka lupasin. Totta, lupasin liian aikaisin, viime viikko meni julkaisun parissa ja suuntautuessa festareihin. Paino- ja julkaisuasioita käsittelimme aamuluennoilla.

Mutta mitä sillä on väliä, kun eräät ei koskaan kuitenkaan ehdi opetukseen vaan tulee joskus puolelta päivin syömään ja sitten iltapäivä meneekin sohvalla perunoimassa.

Alkaneella viikolla on sarjakuva-analyysejä sekä tekstausta - jos hyvin käy. Huomenna silmäillään Osamu Tezukan Buddhaa. Tai ei, en kerrokaan, ettei tule lupailtua liikoja.

Paidat päälle

Koulumme teepaidan kuva on Kipinä-Mikon tuotantoa. Fontti otsikossa on Mira-Pauliina Puhakan.

Juttu-julkaisumme lähti kohti painoa mutta vielä on ongelmia. Sivumäärä on siinä 150, melkein kaikki värillisiä. Tietysti Panu, Anssi ja Tsoukka on niin rikkaita penteleitä että niillä oli varaa jättää värijulkaisuun mustavalkoiset sarjikset.

Aamulla heräämme aikaisin ehtiäksemme viideksi Tampereelle starttaavaan bussiin. Siellä on nääs sarjakuvafestivaalit.

Tampere siis seuraava kohde

Katsellessani läpi viitisen tuhatta valokuvaa unohdin mitä olin etsimässä mutta löysin Pupen maalauksen. Tai valokuvan vain sillä itse maalaus on kadonnut.

Painotarjouksia on pyydetty ja saatu. Eräät viimeistelevät osuuttaan, ja Tsoukka teki uudestaan kun ei ole vellihousu.

Jotkut pyrkivät ammattiinvalmistaviin kouluihin. Hmm. Itsekin kävin semmoisen ja valmistuin joksikin jommoisia ei tarvita enää (kulttuurisihteeri). Mutta ennakkotehtävät ovat mielenkiintoisia.

Mikko aikoo opettaa porukalle tekstaamista ensi viikolla. Tekstaaminen on kirjoituksen piirtämistä. Piirtäminen on kuvien kirjoittamista.

Pakko painaa pitkää päivää

Tanssimatto on söpö mutta se ei vielä asentunut kunnialla kun en osannu tehdä configuraatiota.