Muistamista
Kirjastomme sarjakuvat saadaan pääosin lahjoituksina. Lahjoittajat toivovat, että heidän julkaisujaan arvioidaan. Meidänkin julkaisujemme tunnettuus riippuu arvostelijoista.
Siis te, jotka laistatte annettuja arvostelutehtäviä, muistakaa että ilmaista luettavaa ei ole enempää kuin ilmaisia lounaitakaan. Myös harjoituksena arvostelu on tehokas.
Muutama sarjakuvaopiskelija taitaa pyrkiä sarjakuva-alalle.
Kaikkiin kustantamoihin voi kiikuttaa katsottavaksi piirtämiään sarjakuvia ja tarjota niitä julkaistavaksi. Nettiosoitteeseen viittaaminen ei riitä, pitää olla näytteitä. Kilpailuissakaan menestyminen ei riitä - pitää aloitteellisesti tarjota taitojaan.
Opet eivät voi esitellä opiskelijoiden sarjakuvia tapaamilleen kustantajille, jos opiskelijat eivät ole tehneet sarjakuvia joita esitellä ja tulostaneet näytteitä. Nyt olisi aika.
posted by Keijo Ahlqvist | 15:13
8 Comments:
Opet eivät voi esitellä opiskelijoiden sarjakuvia tapaamilleen kustantajille, jos opiskelijat eivät ole tehneet sarjakuvia joita esitellä ja tulostaneet näytteitä.
Parempi laittaa näytteet nettiin johon voi tarvitessaan viitata. Tämä toimii, kun pitää vakuuttaa joku lehti omista taidoistaan.
Kuka mukamas uskoo opejen raahaavan mukanansa opiskelijotten näytteita esitelläkseen niitä kustantajille? Eräs opettajista valittaa jo nykyään kun ei töiltään ehdi lomaa pitämään ja lisää on vaan haalimassa.
Itse meidän pitää töitä etsiä. Kerran vuodessa opelta saattaa yhdelle opiskelijalle löytyä kuvitustyö mutta se on siinä.
Palasin muuten juuri sattumalta kustantajatapaamisesta.
Netissä ei riitä töitään esitellä, kuten nimen omaan kerroin. Kustantajat eivät vaivaudu. Ja näyttäähän kaikki niin somalta näytöllä.
"Kerran vuodessa opelta saattaa yhdelle opiskelijalle löytyä kuvitustyö mutta se on siinä."
Tuo oli todella asiallista tekstiä. Otan opikseni.
Palasin muuten juuri sattumalta kustantajatapaamisesta.
Kiinnostuiko yksikään kustantaja mistään?
Netissä ei riitä töitään esitellä, kuten nimen omaan kerroin. Kustantajat eivät vaivaudu.
Kustantajat ei varmaan kato pidempien tarinoiden käsikirjoituksia, luonnoksia ja valmiita sivuja näytöltä ja sen minäkin ymmärrän. Puhuin hieman pienemmistä jutuista, joita opiskelijat oiekasti tekevät. Ei meillä kenelläkään ole mitään pitkää juttua työn alla.
Ja näyttäähän kaikki niin somalta näytöllä.
En ymmärtänyt. Ei sarjakuva näytöllä sen paremmalta näytä kuin paperilla.
Tuo oli todella asiallista tekstiä. Otan opikseni.
Tiedä asiallisuudesta mutta eikö näin ole? Ei opettajien hommiin tietenkään opsikelijoiden työllistäminen kuulu. En siis valita, eikä teidänkään tarvitse ottaa opiksi.
Huomasin kirjoittaneeni hieman tlykeästi. Arvostan kumminkin kaikkien opettajien ammattitaitoa. Jatkakaa samaan malliin.
"Ei meillä kenelläkään ole mitään pitkää juttua työn alla." Useilla on pitkä juttu työn alla, melkein-kaikkitietävä anonyymini.
Sarjakuva on tavan takaa reilusti paremman näköinen näytöllä kuin painettuna tai originaalina.
"Ei opettajien hommiin tietenkään opsikelijoiden työllistäminen kuulu." Kyllä kuuluu. Harjoitustyöt todellisille tilaajille, todelliseen tarpeeseen tai yleensä julkaisuun on olennainen osa opiskelua.
Useista sarjakuvaopiskelijoista on tullut pysyviä ystäviä, ja pidän heihin yhteyttä ja pyrin jeesailemaan Liminka-ajan jälkeenkin. Tämä on sikäli kutsumustyö, että taide on se inhimillinen toiminto, jonka edistämiseksi kannattaa nähdä vaivaa, ja taiteeseen suuntautuneita ihmisiä arvostan. Sen takia jatkan tässä työssä, ja tiedän, että sarjakuvalinja olisi kuihtunut parissa vuodessa jos olisin tehnyt tätä työtä vain 7,5 tuntia päivässä 38 viikkoa vuodessa. Olen myös vakuuttunut että koko koulu olisi kuihtunut ellei Hannu Lukia toimisi koko ajan sen eteen työaikansa ulkopuolella.
Tämmöinen koulu ei ole itsestään selvyys, tästä pitää välittää: tunteen voimalla tämmöistä toimintaa pidetään yllä. Ellei valtionapuja tulevaisuudessa leikata, kuten huhutaan.
Sarjakuva on tavan takaa reilusti paremman näköinen näytöllä kuin painettuna tai originaalina.
Oisko todella noin? En ole itse tullut koskaan ajatelleeksi asiaa, lähinnä noteerannut sen miten jutut ovat kivempia paperilla ja näytöltä on raskasta lukea. Mutta voi tuossa olla perääkin, ainakin joidenkin juttujen kohdalla.
En silti väheksyisi täysin nettijulkaisuakaan, vaikka ongelmina onkin nettisarjismassaan hukkuminen ja se että näytöltä on todella köykäistä lukea. Kustantajat eivät kuitenkaan ole automaattisesti kiinnostuneita kaikesta eikä aikaa kai riitä välillä edes töihin tutustumiseen.
Ite tajusin viimein ettei tässä ole automaattisesti mahdollisuutta saada töitään julki kustantajan kautta, joten kokeilen laittaa jotain nettiin (suunnitelmissa yksi lyhyt kokeilu, pitkää en ehdi tehdä mutta haluaisin kokeilla pitempää kerrontaa pitkästä aikaa).
Ei sarjakuva loppujen lopuksi ole kovinkaan näkyvillä yhdessä pienessä harrastelehdessä, ja vaikka nettiin hukkuukin niin sarjan fanit ehkä lukevat sen netistä joka tapauksessa. Ja linkki on helppo heivata kaverille.
Niin. Näytöllä näyttää hyvältä muttei houkuttele lukemaan.
Jos haluaa sarjakuvan kustannettavaksi ja on uusi tekijä, sarjakuvan pitää olla valmiina. Ei silleen valmiina, että se olisi julkaistavissa sellaisenaan, vaan että se olisi kokonaan olemassa tekijän tarkoittamassa muodossa.
Ei kannata lähettää meiliä kustantajalle, että voisitteko julkaista tämän sarjakuvan jonka vein nettiin oheiseen osoitteeseen, eikä edes niin, että lähettää pinon tulosteita ja palautuspostimerkin, vaan niin, että lähettää pinon tulosteita, soittaa ja sopii ajan, jolloin tulee keskustelemaan siitä pinosta tulosteita. Jos materiaali on hyvää, on jo mahdollisuuksia päästä eteenpäin. Jos ei kelpaa, saa luultavasti ystävällistä ja arvokasta palautetta.
Kustantaja ei ole kiinnostunut pelkästään rahaa lupaavasta sisällöstä, vaan myös tekijän henkilöstä. Sinä, Aura, olet pätevän tuntuinen tyyppi joka herätät luottamusta. Mutta joku arempi taitelija saattaa tarvita edustajan. Siksi hoputan ihmisiä tuottamaan paperinäytteitä.
Sinua tunnetaan joten sinun tuotantoa maltetaan lukea netistäkin. Olisi se silti miellyttävää paperilla.
Miksikähän tuota Korkkari-formaattia ei suosita? Se mahtuisi taskuun. Ja vaakamuodossa olisi intiimiä ja mahdollistaisi laajakuva-aukeamat.
Nyt on niin että kustantajien sisäänottokäsittelyt vaihtelee kuin yö ja päivä.
Esim. Dark Horselle on turha lähetellä yhtään mitään sähköpostilla, ne tuhoaa kaikki sellaiset näytteet samantien.
Marvelilla on taas päinvastainen politiikka. Sinne kelpuutetaan etanaposti, mutta haluaisivat näytteet mieluummin sähköpostilla, jossa näytteet linkkeinä tai max. 400k kokoisina skanneina.
Hyvä tulee kun soittaa ja kysyy mikä on kunkin talon tapa ennen kuin alkaa hötkyämään ja odottamaan yhteydenottoja joita ei koskaan tule, vain koska piti toimia mututuntumalla.
Valitettavasti kokemusta on.
Mulla on kokemusta kahdesta suomalaiselle kustantajalle tarjoamisesta.
Kerran vuosia vuosia vuosia sitten, kun olin nuori ja tyhmä, tarjosin keskeneräistä sarjisalpparia kustantajalle. Sarjiksista vastaava henkilö ei ollut paikalla, mutta lupasivat toimittaa kansion eteenpäin. Kiltisti kliseisistä mangavalokopioista ei heti sanottu että "kuule, ei sulla ole mahdollisuuksia", vaan lupasivat ottaa yhteyttä. Mitään ei kuulunut, enkä itsekään soitellut enää sinne päin.
Eli tuo ei ole oikea tapa.
Toinen kerta oli kun tarjosin valmista matskua tässä jokin aika sitten. En olisi edes tarjonnut jos ei olisi ylipuhuttu. (Jotain kuitenkin ilmeisesti tapahtui ja lopulta hain itse kansion pois.) Ilmoittelivat ihan asiallisesti ja soittelin itsekin sinne päin, sekä kävin paikan päällä.
Tämä oli oikeampi tapa.
Mun rajalliset kokemukset alppareiden tarjoamisesta olivatkin sitten tuossa, mutta kannattaa tosiaan käydä paikan päällä ja soitella perään. Kustantajat ei välttämättä muista palata asiaan vaikka lupaavat.
Sinua tunnetaan joten sinun tuotantoa maltetaan lukea netistäkin. Olisi se silti miellyttävää paperilla.
Olen skeptinen tuosta, mutta nettijulkaisu on ainakin yksi tapa saada ulos jotain muutakin kuin harrastelehden lyhyt sarjakuva, joka on käytännössä piilossa. Olen enimmäkseen tavannut niitä jotka eivät ole lukeneet Narullaa tai edes kuulleet siitä kuin niitä jotka ovat.
Suomessa ei todella ole kovin montaa kustantajaa joille tällaista "wannabe-mangaa" kannattaa edes tarjota, ja heilläkin on rajalliset resurssit. Lisäksi "wannabe-mangalla" on edelleen vähän harrastelijaleima, ja se saatetaan sivuuttaa epämielenkiintoisena, vaikka ei olisikaan mitään pseudoja ja muita korviketuotteita vastaan.
Lähetä kommentti
<< Home