Ei aina kaviaaria

Sarjakuvapiirtäminen on omituinen taito muuttaa todellisuus kynänjäljiksi.

Taas pitää muistuttaa että tämä on opiskelua. Opiskelussa saadaan palautetta. Palaute voi olla muutakin kuin kehumista ja pyyhkimään ryntäämistä kun on saatu tehtyä oooii ku iso hieno kakka.

Vähiten tästä linjasta ovat saaneet hyötyä ne, jotka on osanneet valmiiksi paljon ja joiden harjoitustöistä ei ole löytynyt moittimista. Open moka. Niinpä niillä ei ole aavistustakaan kuinka kehittyä. Paitsi muutamilla, jotka pusersi kynsin hampain maneereistaan kiinni vaikka toisinaan hienovaraisesti yritti huomauttaa että tuo alkaa toistaa liikaa itseään. Ei siisti ole hyvää, varsinkaan opiskellessa, siisti on lukijasta vain yksiselitteisen tylsää kun ensi-ihastuksesta pääsee ohi. (Eräs siellä väittää vastaan mutta se haaveileekin persoonattomasta Disney-kloonailusta, työllistymissyistä.)

Olkaas ny rohkeita. Kokeilkaa kuinka lujaa kurviin voi heittää ja ajakaa vähän kovempaa. Sillai oppii jotain mitä alalla hallitsevat maitoperseet ei osaa. Ette te pärjää alalla ellei teillä ole tarjota jotain mitä ei ole ennen nähty.