Katsos, lapsoseni
(Älä anna Mean häiritä, hän tässä suojautuu kevättä vastaan.) Kouluhommia saa ja on suotavaakin tehdä kevyellä ranteella, kokeilla ja harhailla.
Kun tehdään omissa nimissä jotain valmista, julkaistavaksi, päästetään kunnianhimo irti.
Kun tehdään ulkopuoliselle toimeksiantajalle julkiesitettävää työtä, pitää nostaa rimaa lisää.
Ryhmätyössä on ensin pidettävä palaveri. On hahmotettava tehtävä, miellettävä toimeksiantajan odotukset ja ennakoitava lopputulosta silloinkin kun toimeksianto on väljä. Sitten sovitaan toteutuksesta. Kaikkien luova kekseliäisyys voi kukoistaa vasta kun päämäärä ja rajat on näkyvillä.
Eilen lauma erileirisiä lapsia luuli saaneensa luvan sutata seiniä. Ei. Ne on työ.
posted by Keijo Ahlqvist | 16:26
5 Comments:
Toimeksiantajan toiveet on tietääkseni otettu huomioon siinä määrin kun niistä on tiedotettu. Luonnokset piti tehdä vailla referenssejä taustamaisemasta. Missä oli bussirahat Ouluun? Olisihan voitu käydä kuvaamassa paikat.
Toivoin jo kolme viikkoa sitten isompaa tiimiä, koska on ilmiselvän epärealistista tuottaa kolmeen pekkaan 18 x 2,5 metriä laadukasta jättisarjakuvaa muutamassa päivässä kouluajan ulkopuolella lähtövalmistelujen, asunnon- ja työnhaun ohella. Mitä tulee suttaamiseen, sanon suoraan, että en minä ainakaan osaa piirtää kauniisti noin jumalattoman kokoisille vanerilevyille.
Opiskelemme linjalla, jossa kuvapäivistely ja improilu tuntuvat olevan sääntö paremminkin kuin poikkeus.
Tämä ei voi olla näkymättä lopputuloksessa, etenkin kun valitsit tiimiin ihmisiä, jotka noita työtapoja mielellään harjoittavat. Tiesit siis mitä odottaa.
Ja tuo lapsosettelu on turhaa, kyllä minua voi puhutella ihan normaalisti. Mutta kaikesta huolimatta, kritiikkisi on huomioitu, ja homma hoidetaan kuten on sovittu.
Eilen lauma erileirisiä lapsia luuli saaneensa luvan sutata seiniä. Ei. Ne on työ.
Loppuiko tuo lause kesken? Jos ei, niin multa meni jotain ohi.
Opiskelemme linjalla, jossa kuvapäivistely ja improilu tuntuvat olevan sääntö paremminkin kuin poikkeus.
On ehdottoman tärkeää, että jokainen säännöllisen epäsäännöllisesti harrastaa kuvapäivistelyä ja improiluakin, vaikka sitten tekisin ne "oikeat" sarjakuvansa tarkkaan luonnostellen isoon kokoon. Se kehittää kerrontataitoja.
En ole kuitenkaan Mikaelin ajatusta vastaan, että kaikki olisi suunniteltu perusteellisesti ennen maalaustyön aloittamista. Asiat voi tehdä niin monella tavalla, vaikka oma tapa yleensä tuntuu paremmalta kuin toisten oli asia mikä tahansa:)
Mä kyllä hämmästyin ku luin ton postauksen. Tulin kyllä aika ex tempore mukaan tähän projektiin, joten jos toimeksiantaja oli antanut tarkempiakin ohjeita siitä mitä niihin levyihin pitäisi maalata niin en ole niistä kuullut.
Vaan sikäli kuin tiedän ja mitä olen ihmisten tekemisiä katsonut, niin se seinäjuttu täyttää ellei jopa ylitä odotukset. Kaikki ovat taatusti käyttäneet luovaa kekseliäisyyttä: jälki on iloista ja ilmeikästä. Jokainen on tehnyt omannäköisiään juttuja, mutta kokonaisuus pysyy kasassa yhteisen eläinteeman ansiosta.
Vaikka ei ole selkeää juonta ja ruutujakoa, niin koko valtaisa seinä on täynnä pieniä tapahtumia ja kivoja yksityiskohtia jotka tuovat siihen sarjakuvamaista tarinallisuutta.
Eikä kyseessä ole todellakaan "suttaaminen" kun tehdään isoon kokoon isoilla sudeilla! Ei tuollaiseen työhön kannata eikä pysty tekemään sievistelevää jälkeä. Sitä on tarkoitus katsoa kaukaa tai vierellä kulkien panoraamana. Liika krumeluuri ei näkyisi minnekään tai näyttäisi levottomalta ja suttuiselta.
Minulla ei ole selvää mielikuvaa siitä minkä näköiseen paikkaan tekeleemme päätyvät, mutta olen aivan varma että yleisö tulee hyvälle tuulelle! Se tässä prokkiksessa onkin kaikkein parasta: mahdollisuus tuoda katukuvaan jotain joka hymyilyttää ihmisiä vielä kotonakin.
eikä pysty tekemään sievistelevää jälkeä.
Totta ja valhetta, riippuen miten sievistelyn määrittelee. Esimerkiksi Dupuy ja Berbérian ovat toteuttaneet minusta "sievistelevää" jälkeä:
http://www.toutenbd.com/article.php3?id_article=1473
Sarjakuvan voi toteuttaa niin monella tavoin. Sarjakuvalinjalla Monsieur Rannan viitoittamalle tielle ovat lähteneet monet hyvällä taikka pahalla ja sitten on näitä, jotka kumartavat pyhään Egmontiin päin. Yhteistä säveltä voi olla hankala löytää, jos kukaan ei halua tehdä myönnytyksiä.
Turha minun on asiaa tässä ratkoa. Te kumminkin osaatte tehdä töitä yhdessä, oli tilanne mikä tahansa. Tehkää hienoa jälkeä, niin pääsen ihastelemaan, kun sielläpäin poikkean.
"Opiskelemme linjalla, jossa kuvapäivistely ja improilu tuntuvat olevan sääntö paremminkin kuin poikkeus."
Kyllä se sääntö on.
Alun perin en kritisoinut suttuna piirrosjälkeä, joka on erinomaista, vaan suunnittelemattomuutta - ikään kuin toimeksiantona olisi ollut vessanseinä.
Muuten, paremmman foorumin puuttuessa tämä on todella tarpeellinen. Dialogia syntyy. Yksimielisyys ei ole voimaa vaan kyvyttömyyttä hyötyä erilaisuudesta.
Lähetä kommentti
<< Home