Sarjakuvantekijät koulutusmariginaalissa
Vasemmalla korkeakouluissa tarjottava sarjakuvaopetus. Oikealla sarjakuvalinjoilla opiskelleiden sarjakuvatekijöiden mesikämmenenjälki kulttuurissamme. Kuva: Veikko NieminenOnko meidän sarjakuvalinja ainut paikka missä opiskellaan tasokkaasti sarjakuvaa?
posted by Keijo Ahlqvist | 12:32
14 Comments:
No, eihän niitä sarjakuvantekijöitä loputtomasti tartteta eli turhaa on lisätä koulutuspaikkoja. Nykyisilläkin tekijöillä on hankaluuksia löytää tarpeeksi töitä.
Kaikki eivät voi ruveta opettamaan sarjakuvaa lapsille. Valitettavasti.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Sarjakuvataitodosta on hyötyä niin monessa asiassa.
Kirjoittaa pitää osata vaikkei kaikki voi olla kirjailijoita tai toimittajia.
Kun ihmiset oppisivat vivahteikkaammin viestimään, sillä olisi samanlainen merkitys ihmiskunnalle kuin kirjoitustaidon leviämisellä. Ja kuvaviestintätaito on ilmeinen etu nettikaudella.
Siitä olisi hyötyä, jos sitä osattaisiin myös sarjakuvantekijöiden toimesta käyttää muihinkin kuin kampanjoihin, omiin proggiksiin tai "jee, hei mä oon tän sarjakuvan päähenkilö"-blogailuun. Niin kauan kuin konkreettista leviämistä muualle kuin noihin alueisiin ei anneta, eipähän sarjakuva pahemmin netissäkään kehity yhteisöhyödyllisemmäksi ja näin ollen myös kannattavammaksi bisnekseksi, jotta se voisi myös palkata enemmän ihmisiä.
Ne jotka blogailee, tekee myös hyvää tuotantoa, kuten Ville, Hanna, Milla, Olli...
Nuo kaikki mainitut on pystyneet laajentamaan sarjakuvan kenttää alueille joilla sitä ei aiemmin näkynyt.
Mitä nyt olen noita sarjakuvablogeja seuraillut, niin aika pienen piirin toimintaa se on ollut. Lisäksi kehtaan epäillä, että suurin osa suomalaista valitettavasti tietää, kuka helvetti on Vappu Pimiä kuin Ville Rannan (minä ainakin lukeudun siihen, etten tiedä, kuka helvetti tuo Pimiä tyyppi on ja kirjoitinko sen nimen kenties väärin). Tässä suhteessa mä tarkoitin sitä, että miksei sarjakuvaihmiset laajenna osaamistaan johonkin sellaiseen suuntaan, mikä toisi väkipakolla sarjakuvan niin poroporvarien, suomenruotsalaisten kuin maukka-perusjätkienkin luokse. Toki tämän arvoituksen ratkaisemiseksi on varmasti ihmetelty useimpia kertoja, mutta kannustaminen siihen, että tehdään niistä näkkileivän palasista sarjakuvaa, ei mun mielestä ainakaan edesauta nykyistä tilannetta työllistämään työttömiä sarjakuvantekijöitä.
Kiroileva siili.
Ne sarjakuvantekijät toimeentulonsa tienaa jotka ansaitsee ja päin vastoin.
Jos haluaa enemmän, kaverin kaveri (tietysti) oli juuri retostellut että kun heidän porukan rakentama Habbohotelli meni pörssiin, se arvioitiin 1,5 miljardin euron arvoiseksi. Jos siis hankit sarjakuvataitoja, voit oppia tekemään tiliä netissä.
Jos et tajua kokeilemisesta, et osu edes sahatulla haulikolla sossun seinään.
Niin, mutta tämä ei poista sitä faktaa, että sarjakuva mediana on paljon tuntemattomampi kuin radio, televisio tai kirjallinen info. Ironisinta kyllä, sarjakuva on suht koht yhtä vanha kuin elokuva, mutta kumpi ottikaan siivet alle ja tätä nykyään Juutuubin kaltaisia videopäiväkirjoja on enemmän kuin sarjakuvablogeja maailmassa.
Toki, jos haluaa ajatella pienesti ja pitää piirinsä pienenä, turha valitella sitten sitä, että opetus tahi tuotanto on sitäkin vähemmän.
On. Sarjakuvalla ei voi tehdä rahaa niin kuin elokuvalla.
Kirjalija tienaa 2000 euroa vuodessa, että ei o helppoa silläkään, ellei nöyrry käsikirjoittajaksi.
On myös helppo ruveta elokuvaohjaajaksi, sata tuotantoporukan jäsentä tekee vaikeat työt, mutta sarjiksentekijän pitää osata kaikki.
Väitänpä, että jos kehittää kaupallisemman hahmon ja tekee kunnollisia tarinoita niin kyllä ihminen leivän sarjakuvasta saa, ainakin jos löytää eurooppalaisen kustantajan.
Kuinka monta myyntikelpoisemman sarjakuvan tekijää on suomessa? Käsittääkseni ei kovin montaa. Onko ihme ettei saa leipäänsä, jos tekee sarjakuvaa joka on etupäässä taidetta? Minusta ei. Taidesarjakuva on upea juttu, mutta on perusluonteeltaan epäkaupallista, joten rahaa on sillä turha odottaa.
Juuri sen takia mun mielestä tämä blogailu on jäänyt junnaamaan paikallansa: joko omia mielipiteitä tai omia "jee, vähäx niinq fiilistelen tässä"-munanjatkesarjiksia kyllä riittää, mutta ei silleen konkreettisesti kehitettävää sarjakuvaa, jossa olisi juuri sitä, mitä nämä pukuheput näkisivät hyväksi saumaksi rahoittaa tunnetummaksi.
Toisaaltaan näen sen ihan mielenkiintoiseksi suuntaukseksi, että lapsille tyrkytetään kirjoja, joissa osa on sarjakuvaa, ja osa proosaa. Tästä on helmpompi jatkaa molempiin suuntiin, jos nuo alkavat lisääntymään entisestään.
No herranen aika: blogailun idea on tehdä rehellistä, henkilökohtaista omaa nettikommentaaria nopeasti ja helposti! Ja juuri sitä suomalaiset tekee maailman parhaiten.
Suomalaiset sarjakuvablogit on kaunokirjallisuuden tämän hetken laadukkainta tarjontaa.
Kuinka voisi edellyttää siltä jotain säälittävää itsemarkkinointia. Sellaista on esimerkiksi ranskalaisten kustantajia kosiskelevat tekofiksut sarjakuvablogit. Ne katsoo menneisyyteen, suomalaiset katsoo ympärilleen - ja omaan napaansa mikä on hyvä.
Osta muutama amerikkalainen nettisarjakuvaopas, niissä ei muuta opetetakaan kuin huoraamsta teepaidoilla, mainoksilla ja "kiinnostavilla juonenkäänteillä".
Parempi lakata valittamasta ja alkaa kehittää taitojaan. Mikä ihme siinä on että sitä yksinkertaisita ja tehokkainta opiskelumuotoa kartetaan kuin ruttoa: piirrä havainnosta.
"Parasta kaunokirjallisuutta" ja miksei se sitten ole menestynyt kuten tällainen sekundakirjallisuus tyyliin Arto Paasilinna? Koska juuri se tekee sarjakuvasta pienen piirin juttua, kun taviksia ei kiinnosta paskakaan lukea "hei, vähäks siisti unisarjakuva tässä hei!!1"-tyylisiä juttuja. En minä sitä ole vastaan, etteikö se hyvää olisi, mutta on jotenkin tyhmää, että korostetaan tekemään juuri OMAA sillä hinnalla, ettei siitä missään nimessä vain tule mitään suurta ja mahtavaa, josta taviksetkin innostuisi, vaan halutaan pitää siinä omassa pienessä ympäristössään.
Juuri tämän takia mä en teekään mitään: mieluummin haukun ihmisten juttuja, kuin alkaisin osaksi pientä piirileikkiä, joka loppupeleissä syö vain järjen.
Kukaan ei kiellä tekemästä artopaasilinnaa. Ei vaan pysty, ellei ensin opi tekemään tekemällä omaa. Ja huumeita myymällä pysyy rahoissa. Ja ehkä voisi iskeä Vanhasen tai Kanervan nii sais markkinointijulkisuutta.
Mä en enää jatka tätä.
Lähetä kommentti
<< Home