Limingan taidekoulun sarjakuvalinjalla

Limingan taidekoulun (limingantaidekoulu.fi) sarjakuvalinjan seitsemästoista kausi opiskellaan elokuun 10. 2016 - toukokuun 24. 2017.

perjantaina, helmikuuta 01, 2008

Lähtöhaukut



Emme jää tuleen makaamaan vaan uusia muotoja kehitellään. Tämä Jylhän Mikon homma on tosin varastettu Kankaanpään taidekoulusta: pläräanimaatiokrokii, eli piirretään vihkoon lyhyitä peräkkäisiä asentoja ja lehteily saa ne elämään.


Papereita rutataan ja viskotaan ja voihkitaan, ”kun en osaa piirtää!”

Ja kun vilkaisee perjantaikrokiitilannetta, eihän siellä duunaa kuin kourallinen ihmisiä.

Heittikö nämä polkupyöränsä jorpakkoon kun ei heti osannut ajaa vaan olisi pitänyt harjoitella?

Ette tietenkään osaa piirtää samalla hetkellä kun kynä koskettaa paperia! Ette osaa edes nähdä silloin kun ensimmäisen kerran avaatte rähmäiset silmänne ja rupeatte rääkymään kun kaikki on niin sekavaa ja napanuora katkaistaan. Kaikki on opittavissa mutta vain tekemällä.

Ne, jotka ylimielisinä kuvittelee osaavansa piirtää kun ovat kopioineet volumekaupalla mangaa, ovat säälittävän väärässä – kökköys kirkuu kilometrin päähän.

Havainnosta piirtämistä on muutenkin liian vähän. Ne jotka ei ole osallistuneet perjantai-iltapäivisin krokiipiirräntää, saavat ehdot.


Keijjo, joka lähtee virkavapaalle. Kun tulen takaisin, ne jotka ei ole harjoitelleet, kokevat tukkapöllyä. Kirosana, manaus, solvaus!

9 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Kun ei ole tyyliä, niin ei tee mieli piirrellä. Piste.

1.2.2008 klo 14.43.00  
Anonymous Anonyymi said...

Tyyliä ei synny kuin yrityksen ja erehdyksen eli piirtämisen ja vielä enemmän piirtämisen kautta.

Mutta koska Keijjo palaa?

-D

1.2.2008 klo 17.10.00  
Anonymous Anonyymi said...

Piirtämisen indeed, JOS on motivaatiota. Too bad, I haven't any.

1.2.2008 klo 18.58.00  
Blogger Rami Selin said...

Tyyli se valittaminenkin on:)

Ei muuten tosiaan kannata toivoa löytävänsä jotakin tiettyä tyyliä, jolla voisi loppu elämänsä piirrellä. Tehkää sillä tavalla kuin juuri nyt sopivimmalta tuntuu. Rutiineja syntyy hiljalleen. Joskus ne heikentävät uusien innovaatioiden syntyä, mutta on niissä etunsakin.

1.2.2008 klo 23.07.00  
Blogger Keijo Ahlqvist said...

D'emppu, kaikki mikä on helppoo, on turhaa ja tylsää. Olet jo todistanu että ilman panostasi sarjakuvaBOOM jää suutariksi.

D'idu, olen tällä välin toisaalla 36 päivää.

1.2.2008 klo 23.09.00  
Anonymous Anonyymi said...

Ei jestas mitä meininkiä. Eiköhän jokainen joskus ihan tosissaan masennu, ettei osaa piirtää sillon ku löytää itteään paremman, mutta sitten siitä saa motivaatiota opetella ahkerammin muulla kuin kopioimalla?
Netissö ainakin nykyään löytää roppakaupalla juuri näitä, jotka jäljittelevät jonkun mangakan tyyliä melko rajusti.

Toivottavasti keijjo siellä pärjäilee muksujen kanssa ilman suurempaa hermoromahdusta :D

5.2.2008 klo 0.32.00  
Blogger Rami Selin said...

On suorastaan typerää masentua sillon kun kohtaa itseään paremman kollegaan. Tällä planeetalla on monta kourallista ihmisiä, jotka piirtävät, kirjoittavat ja tekevät tarpeensakin paremmin kuin minä, mutta entä sitten. Ei sarjakuvien tekeminen ole kilpailua (paitsi tietenkin kilpailuissa).

5.2.2008 klo 19.30.00  
Anonymous Anonyymi said...

[pikkuvanhailumode on]Ja muutenkin, ne huippuammattilaiset joita tavataan pitää vertailukohtana ovat useimmiten vanhoja fartteja, joiden taito/tyyli on hioutunut vuosikymmeniä. Patience is a virtue. [/pikkuvanhailumode off]

9.2.2008 klo 23.06.00  
Anonymous Anonyymi said...

Siis pitäisi viillellä ranteita auki g-terällä seuraavat 20 vuotta, että voisi piirtää jopa pitempiä juttuja.
No can do, man!
Harvemmin sitä masentuu siitä, että jollain vanhalla pierulla on niin uskomaton tyyli, enemmän siitä, että joku oman ikäinen tai nuorempi piirtää viisimiljoonaa sivua sarjakuvaa sellaisella tyylillä, ettei se heittele koko aikaa.

17.2.2008 klo 23.14.00  

Lähetä kommentti

<< Home