Limingan taidekoulun sarjakuvalinjalla

Limingan taidekoulun (limingantaidekoulu.fi) sarjakuvalinjan seitsemästoista kausi opiskellaan elokuun 10. 2016 - toukokuun 24. 2017.

sunnuntai, lokakuuta 01, 2006

Palautteesta

Heidi ja Laura opettaa mangapajassa. Kuuntelin hetken ja vakuutuin että olisin tuon kurssin tarpeessa. Mutta asiaan:

Toisinaan tarjotaan palautemalliksi kaavaa, että ensin pitää kehua, sitten vähän löydetään kehittämisen kohtaa ja lopuksi taas kehutaan: leipä jonka molemmin puolin on hilloa.

Todetaan myös, että pahan mielen tuottaminen ei koskaan voi tuottaa parempaa taidetta, vaan saattaa lannistaa tekijää, kuihduttaa luomisen ilon. Tästä kertoi Hannu Lukin esimerkkejä kritiikkitilaisuuden aluksi.

Olen samaa mieltä.

Mutta jossain riittää. En enää usko että pelkkä lepertely on aina paikallaan. Pitää täsmällisesti ja sievistelemättä osoittaa että roska on roskaa. Ei pidä hunajoida tosiasiaa, että huonosti tehty roiskuu omalle naamalle ja että metsiä ei kannata hakata vapaaehtoisen puberteettijumituksen julkaisemiseen.

Olen tavannut ilahtua kun opiskelijat pikku hiljaa onnistuvat tuottamaan jotakin ehjää ja muilta-apinoimatonta. Olen antanut ymmärtää että kannattaa kehittää omaa ilmaisua tuohon suuntaan. En ole esittänyt varauksia pikkuseikkoista kuten käsialan huolimattomuudesta tai sisällön keskenkasvuisuudesta, vaan ajatellut että rutiini siistii ilmaisun ja elämänkokemus tuo merkityksiä teoksiin. Ja että lapsellisuuksiin yksinkertaisesti kyllästyy.

Mutta pahus. Olisi pitänyt vannottaa että älä ikinä päästä käsistäsi keskeneräiseksi tunnustamaasi työtä - jonka olisit nykyisillä taidoillasi osannut tehdä paremmin jos olisit viitsinyt. Eikä missään tapauksessa olisi pitänyt koskaan kehua sarjakuvaa jonka sisältö on kelvotonta.

Tuli luettua Hesan sarjisfestareilta ostettuja pienkustanteita, joita entiset sarjislinjalaisetkin ovat tuottaneet. Vuosien jälkeen aikuiset ihmiset tuottaa sitä saatanan myrkkytasoista sontaa edelleen, nyt painettuna. Ja yhä jaksetaan nauraa räkättää samalle huoritteluvitsille jolle opena tuli suopeasti hymähdetyksi vuosia sitten. Perkele että kadun hymähtelyjäni.

Tämä maailma on totta, eikä anna mitään anteeksi. Täällä kukin elää ainutta elämäänsä hiuskarvan varassa, ja on paskapuhetta etteikö jokainen olisi vastuussa kaikesta.

1 Comments:

Blogger Mari said...

Parasta palautetta on negatiivinen palaute. Siis silloin jos sanotaan myös miksi joku asia ei toimi tai minkä voisi tehdä toisin... Tietysti mielellään kuulee myös välillä positiivisiakin sanoja, mutta niistä ei saa sellaista draivia että "perkele kyllä mä vielä näytän..."

Mutta ei tietenkään saa haukkua ilman syytä...

...Opettajana on varmasti vaikeaa. Onneksi en oo itse (vielä) joutunut sellaiseen pestiin... Koita ottaa rennosti...

2.10.2006 klo 20.52.00  

Lähetä kommentti

<< Home